Lauantai‑ilta

Vasta, luulen paimenpojat
karjan kotiin toivat.
Yli vetten kirkonkellot
sunnuntaita soivat.
Aaltoo laiho tähkäpäinen,
henkii tuuli lauha,
suvisen tienoon yllä lepää
sunnuntainen rauha.
Päivä hiljaa metsän taakse
laskee ruskoon kullan,
maasta hengitys se nousee
nuoren mustan mullan.
Näin minä kerran kuolla tahdon,
hiljaa niinkuin tuuli,
katsoen kauas taivaan ruskoon
onnen hymyssä huuli,
sammuvan päivän siunatessa
kultaviljamaita,
kellojen kaukaa soittaessa
suurta sunnuntaita.

 Lauri Pohjanpää

Saturday Evening

Yes, I think the shepherd boys
brought the cattle home.
Over the waters the church bells
ring on Sunday.
The thin corn-head waves,
the wind blows softly,
above the summer's edge,
the Sunday peace rests.
The day silently behind the forest
lays down the gold on the brown,
from the ground its breath rises
up the young black soil.
Thus I will die one day,
quietly as the wind,
looking far into the brown of the sky
with a smile of happiness on my lips,
as the fading day blesses
the golden fields,
as the bells ring from afar
on a great Sunday.

Translation via google translate

Nouse, ole kirkas,
sillä sinun valkeutesi tulee,
ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.
katso, pimeys peittää maan
ja synkeys kansat

Mutta sinun aurinkosi enää laske,
eikä sinun kuusi vajene,
sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi
Jumalasi sinun kirkkautesi 

Isaiah 60: 1-2, 19-20

Arise, shine,
for your light has come,
and the glory of the Lord is risen upon you.
Behold, darkness shall cover the earth
and gross darkness the peoples

But your sun shall no more go down
nor your moon shall withdraw
for the Lord is your everlasting light
and your God your glory