Indonesian-American soprano Amanda Densmoor has delighted audiences across the United States and Southeast Asia. The 2024/2025 season will see her debut with Aula Simfonia Jakarta in Jakarta, Indonesia, as the Soprano II soloist in Mendelssohn’s Elijah and a return to Annapolis Opera as Girl/1st Trio Member in Bernstein’s Trouble in Tahiti. Recently, Amanda was seen as Papagena in Die Zauberflöte and as one of the bridesmaids in Le nozze di Figaro with Annapolis Opera, as the soprano soloist in Carmina Burana with the Manassas Ballet Theatre, and as Bella/Juliette in Bel Cantanti Opera’s Franz Lehár Operetta Gala.

With the Maryland Opera Studio, Amanda performed the roles of the Queen of the Night (Die Zauberflöte) and Valentina Scarcella (Later the Same Evening), and covered Dalinda (Ariodante) and Barbarina (Le nozze di Figaro). Other roles include Servilia (La clemenza di Tito), Nella (Gianni Schicchi), Suor Genovieffa (Suor Angelica), Patience (Patience), Counsel (Trial by Jury), Second Woman (Dido and Aeneas), and Kate (The Pirates of Penzance). As a concert soloist, Amanda has sung solos in Carissimi’s Jephte, Haydn’s Missa in Angustiis, Fauré’s Requiem, and Mozart’s Requiem. Amanda is passionate about new music, and has premiered the roles of Mother in Joseph C. Phillip Jr.’s Four Freedoms, and Meera in Omar Najmi’s This Is Not That Dawn.

Equally at home as a choral singer, Amanda has sung many large choral works with the National Symphony Orchestra and the Baltimore Symphony Orchestra. Amanda has also sung as a soprano chorister with the Washington National Cathedral, the Basilica of the National Shrine of the Immaculate Conception, The Thirteen, and Lux Choir. Highlights of her choral repertoire include Mozart's Requiem, Brahms' Requiem, Holst's The Planets, Rossini's Stabat Mater, Liszt's Dante Symphony, Bernstein's Chichester Psalms and Kaddish, Talbot's Path of Miracles, and the world premiere of Roxanna Panufnik's Across the Line of Dreams.

Amanda earned her Master of Music from the Maryland Opera Studio, and earned her Bachelor of Music in Vocal Performance, summa cum laude, from the University of Maryland.

Der Wanderer

Ich komme vom Gebirge her,
Es dampft das Tal, es braust das Meer.
Ich wandle still, bin wenig froh,
Und immer fragt der Seufzer: wo?

Die Sonne dünkt mich hier so kalt,
Die Blüte welk, das Leben alt,
Und was sie reden, leerer Schall,
Ich bin ein Fremdling überall.

Wo bist du, mein geliebtes Land?
Gesucht, geahnt und nie gekannt!
Das Land, das Land, so hoffnungsgrün,
Das Land, wo meine Rosen blühn,

Wo meine Freunde wandeln gehn,
Wo meine Toten auferstehn,
Das Land, das meine Sprache spricht,
O Land, wo bist du?

Ich wandle still, bin wenig froh,
Und immer fragt der Seufzer: wo?
Im Geisterhauch tönt’s mir zurück:
„Dort, wo du nicht bist, dort ist das Glück!“

Georg Lübeck

The Wanderer

I come from the mountains;
the valley steams, the ocean roars.
I wander, silent and joyless,
and my sighs for ever ask: Where?

Here the sun seems so cold,
the blossom faded, life old,
and men’s words mere hollow noise;
I am a stranger everywhere.

Where are you, my beloved land?
Sought, dreamt of, yet never known!
The land so green with hope,
the land where my roses bloom,

Where my friends walk,
where my dead ones rise again,
the land that speaks my tongue,
O land, where are you?

I wander, silent and joyless,
and my sighs for ever ask: Where?
In a ghostly whisper the answer comes:
‘There, where you are not, is happiness!’

Trans. Richard Wigmore

Syystunnelma

Teit oikein ystävä ainoo,
kun luotani läksit pois,
sun rintasi nuori ja lämmin
mun rinnalla jäätynyt ois.

Kas maantiellä kalpea kukka
lumipälvestä nostavi pään.
Mitä vuottelet kukkani vielä,
on aika jo painua pään.

Tuhat aatosta sieluni tunsi,
sen vaan minä muistaa voin:
oli tielläni kuihtunut kukka
ja sen peitoksi lunta mä loin.

Eino Leino

Autumn Mood

You did a good job, my friend,
when you left me,
your young and warm breast
would have frozen beside me. 

Look, a pale flower on the highway
raises its head from the snowdrift.
Why are you still weeping, my flower,
it's time to bow your head. 

My soul felt a thousand evenings,
that's all I can remember:
there was a withered flower on my road
and I created snow to cover it.

Translation via Google

Itkisit joskus illoin

Yrttitarhassa yksin kuljet,
siniset silmäsi nauraa,
katselen sinua lehvien läpi
ja unhotan elämän hauraan.

Katselen sinua kyynelsilmin,
katselen yksin ja kauvan,
kauvas lähden maailman teille,
ma veistin jo matkasauvan.

Voi jos kysyisit äidiltäin,
että palaako poikasi milloin?
Muiston kukkia poimisit
ja joskus itkisit illoin.

 Karl Gustaf Larson

 If You’d Sometimes Weep at Evening

You walk alone in the herb garden,
your blue eyes laugh,
I watch you through the leaves
and I forget how fragile life is.

I watch you with tearful eyes,
I watch alone and for a long time,
I will leave for the roads of the world,
I have already carved a walking stick.

Oh, if you asked your mother,
when will your son return?
You would pick flowers of remembrance
and sometimes you would cry in the evenings. 

Translation via google

Pirtissäni pimenee

Pirtissäni pimenee, hiillos hiipuu hiljaa,
ulkona jo kultailee kuuhut kystä viljaa.
Keijukaiset notkeat satuhunnun kutoo,
siihen puista pisarat timanteiksi putoo.

Luokseen virta välkähtäin vienon tähden saapi,
sylissänsä sylkyttain, sitä tuudittaapi.
Tule, tyttö tummainen, suostu syliin mulle,
kullat kuun mä laulelen ja tähtilinnat sulle!

My Room is Growing Darker

My Room is growing darker, the embers are fading quietly,
outside, the moon is already gilding the grain.
The fairies are weaving a supple fairytale veil,
drops from the trees are falling like diamonds.

The stream catches a little star with a twinkle,
spits in its arms, and cradles it.
Come, beautiful girl, accept my embrace,
I'll sing the golden moon and the starry castles to you!

Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Eino Leino

Peace

What is this fragrance around me?
What is this quietness
What is this promise of peace in my heart,
what strange, grand, new thing is this?

I hear how the flowers are growing
and the talk of the trees in the wood.
I think that my old dreams are ripening
all my hopes, all the things that I sowed.

Everything’s quiet around me,
Everything’s gentle and sweet.
Great flowers are opening here in my heart
with a fragrance of deepest peace.

Lola Rogers

Luonnotar

Olipa impi Ilman tyttö,
kave, Luonnotar korea.

Ouostui elämätään
aina yksin ollessansa
avaroilla autioilla.

Laskeusi lainehille,
aalto impeä ajeli,
vuotta seitsemänsataa.

Vieri impi, veen emona.
Uipi luotehet, etelät.
Uipi kaikki ilman rannat.

Tuli suuri tuulen puuska.
Meren kuohuille kohotti.

”Voi poloinen päiviäni.
Parempi olisi ollut
Ilman impenä elää.
Oi, Ukko Ylijumala,
käy tänne kutsuttaissa.”

Tuli Sotka suora lintu,
lenti kaikki ilman rannat,
lenti luotehet etelät.
Ei löyä pesän sioa.

”Ei, ei, ei.
Teenkö tuulehen tupani,
aalloille asuinsijani.
Tuuli kaatavi,
aalto viepi asuinsijani.”

Niin silloin veen emonen
nosti polvea lainehesta.
Siihen sorsa laativi pesänsä.
Alkoi hautoa.

Impi tuntevi tulistuvaksi.
Järkytti jäsenensä.
Pesä vierähti vetehen.
Katkieli kappaleiksi.

Muuttuivat munat kaunoisiksi.
Munasen yläinen puoli
ylhäiseksi taivahaksi.
Yläpuoli valkeaista
kuuksi kuumottamahan.
Mi kirjavaista tähiksi taivaalle.
Ne tähiksi taivaalle.

 From the Kalevala

 Luonnotar

Once a beauteous maid,
virgin Daughter of the Ether

Forlorn and burdened,
dwelling ever alone
in the vastness of space.

Descending on the swell,
waves bore the virgin onward,
seven hundred years.

Being mother of the waters.
Swam nor’west, south.
Swam the air’s every shore.

Came mighty gusts,
Foaming the sea.

“Oh my wretched days.
Better had I been
maid of the Ether.
Oh Ukko, God on high,
hasten here I call.”

A seabird beauteous flew,
straight o’er all air’s shores,
flew nor’west, south.
No nest she found.

“No, no, no.
Shall I nest upon the wind,
dwelling on the waves.
The wind shall overturn,
The waves taking my dwelling.”

Then the mother of the waters
Did lift her knee from the billows.
The seabird on it set her nest,
her eggs to hatch.

The maid felt burning,
Her limbs were quaking.
The nest slipped waterward,
and fell splintered.

Wondrous things the egg became.
The shell’s top dome
became the vault of heaven.
The upper albumen,
the bright shining Moon.
The motley parts, the firmament.
Heavenly starlight. 

Translation Pietari Tamminen and Richard Staley

Miksi laulan

En tiedä miksi laulaa lintunen
ja miksi jyräjääpi ukkonen,
vaan itse tiedän siksi laulavani,
kun sävelehet soivat rinnassani.

Jo tiedän miksi laulaa lintuset:
kun heissäkin soi kevättoivehet,
ja ukonjyrinässä vuorostansa
taas luonto purkaa sydäntuskiansa. 

Niin mielessäni vaihtuu tuntehet,
kuin taivaan tähdet, meren aaltoset,
ne säveliä luovat rintahani:
ja siksi juuri tiedän laulavani! 

J. H. Erkko

Why Do I Sing?

I don't know why the bird sings
and why the thunder roars,
but I know that's why I'm singing,
when the melodies are playing in my chest.

I already know why the bird sings:
when the spring hopes are playing in them too,
and in the thunderclap,
nature again releases its heartache.

So my feelings change in my mind,
like the stars in the sky, the waves of the sea,
those melodies are creating my chest:
and that's exactly why I know that I'm singing!

Translation via google